ShockWiz testissä

Product introduction by Pessi, 11.5.2018

Testiniilo
Oskari Karlsson

Harrastushistoria
Satunnaisia endurokisoja vuodesta 2012, aktiivista ajamista ympäri vuoden aina.

Kalusto
Enskaa ja polkuja varten Mondraker Dune 2016, työmatkoja ja lasten hinaamista sekä maantiekärsimystä varten Rossano cyclocross 2012, terassi- ja kauppareissuja vaten ukin Crescent vuodelta 1936

Muistan lukeneeni joskus jostakin, ettei maastopyörän ajo-ominaisuuksiin vaikuttavia muutoksia tulisi tehdä kuin yksi kerrallaan. Ruuhkavuosia suhaillessa kaikkea ei kuitenkaan pysty tekemään kuten pitäisi. Kevään korvalla olin sitten edellisen lenkin vaihtanut rakkaaseen harrastusvälineeseeni uuden keulan, huollattanut takaiskarin, vaihtanut nastarenkaat kesäkumeihin ja avopolkimet lukollisiin sekä uusinut takajarrun. Lisäksi lumet olivat sulaneet ja kivet ja kannot tulleet taas esiin. Intoa puhkuen säädin iskarit suurinpiirtein kohdilleen ja lähdin kokeilemaan, miltä ajo maistuu. Maistui oudolta, vähän niin kuin joku olisi kajonnut auton penkin ja ratin säätöihin. Pyörä poukkoili sinne tänne, sukelteli ja tuntui menevän ihan minne sattui. Ymmärsin, että iskareiden asetukset ovat pielessä. Hätäpäissäni säätelin eri vipuja ja säätimiä sinne tänne ja pikkuhiljaa pyörä alkoi tuntua taas edes jonkin verran omalta. Oltiin kuitenkin vielä kaukana optimisäädöistä.

Tässä kohden muistin lukeneeni Shockwiz-nimisestä laitteesta, jonka pitäisi auttaa hakemaan perussäädöt kohdilleen. Olin suhtautunut laitteeseen varsin skeptisesti – mitä joku avaruusajan insinööri voisi ajotuntumastani tietää? Koska aikani ei kuitenkaan riittänyt turhaan säätämiseen, päätin ottaa laitteen kokeiluun. Perinteisesti olen kaivanut kaikenlaisten laitteiden käyttöohjeet esiin vasta siinä vaiheessa kun savu nousee sekä laitteesta että korvista, mutta tällä kertaan tutustuin ohjeeseen (linkki manuaaliin) etukäteen. Tämä kannattikin, sillä asennus ja käyttöönotto oli ohjeen lukemisen jälkeen varsin simppeliä.

Laite koostuu pyörään kiinnitettävästä mittausyksiköstä (kooltaan n. 4X4x1 cm), jossa on kaksi liitäntää sekä letkuista, joilla laite kiinnitetään ilmaiskarin venttiiliin. Laitteessa olevan, vapaaksi jääneen liitännän kautta iskarin paineita voi säättää laitteen ollessa pyörässä kiinni. Laite kiinnitetään pyörään kumi-istukan ja nippusiteiden avulla. Laite aktivoituu liikkeestä ja ottaa Bluetooth-yhteyden älypuhelimeen, mihin ladattu aplikaatio opastaa käytössä. Ensi kertaa tiettyyn iskariin kiinnitettäessä laite pitää kalibroida, mikä vaatii hieman jumppaamista pumpun ja iskarin kanssa. Iskari pitää aluksi saada täysin tyhjäksi, mikä olisi ollut hankalaa jos en olisi tiennyt painaa iskaria kasaan samalla kun pidän venttiilin kieltä alhaalla. Tästä ei ollut ohjeessa mainintaa, mutta helpotti kalibrointia huomattavasti. Kalibroinnin jälkeen koittikin käytön paras osuus; aplikaatio kehotti ”Start riding”. Käyttöohjeen mukaan lenkillä tulisi olla ylä- ja alamäkeä, toistuvia töyssyjä, isompi droppi ja loivempia töyssyjä sisältävää polkua. Olinkin suunnitellut etukäteen n. 2 kilometrin lenkin, joka sisälsi sopivassa määrin näitä kaikkia. Toistuvia töyssyjä edustivat lähikoulun portaat ja loivempia läheinen skeittiramppi. Aplikaatio on myös siitä fiksu, että mikäli jokin polun piirre ei testilenkillä toteudu, osaa se kehottaa sellaista seuraavaksi ajamaan.

Tulokset

Ensimmäisen lenkin jälkeen aplikaatio näytti keulan high speed compressionin olevan liian pehmeällä ja low speed compressionin vastaavasti liian kovalla. Säädin kumpaakin pari naksua oikeaan suuntaan ja ajoin saman lenkin uudelleen. Eron huomasin heti ensimmäisessä juurakossa – nyt on pintaherkkyys eri tasolla! Tarkistin aplikaation ehdotukset lenkin jälkeen ja säädin vielä hieman. Hyvä tuli! Ei muuta kun laite irti haarukasta ja kiinni takaiskariin. Taas samalle lenkille. Tässä vaiheessa viereisellä hiekkalaatikolla lapsensa kanssa oleskeleva naapurinikin jo kyseli, mitä oikein suhaan. En jäänyt selittelemään, ajoin lenkin loppuun ja aplikaatio sanoi takaiskarin olevan valmiiksi kohdillaan.

Laitteen kokeilun jälkeen en ole enää asetuksiin kajonnut. Takana on jo Meri-Teijon enskakisakin ja olin sielläkin iskareiden toimintaan hyvin tyytyväinen. En ehkä haluaisi myöntää, mutta lienee pakko: kyllä se avaruusajan insinööri jotakin tietää, vahva suositus Shockwizille!

Hyvää kevättä ja hyviä polkuja!

Oskari