Olen kirjoitushetkellä 28v ja pyöräilykuntoni on kohtalaisen hyvä. Olen muunmuassa suorittanut viimevuonna lähes kaikki Suomen Enduro MTB SM -kisat. Kuntoa tosin SM puolelle saisi olla enemmän, mutta peruskuntoa löytyy siis yli neljän tunnin kisasuorituksiin. Ajotunteja tulee vuodessa karkeasti sadan huitteilla.
Ajoin eteläsuomen talvessa testipyörällämme noin kuukauden verran päivittäistä ajoa, sekä työmatkaa että maastoajoa.
Mielenkiintoni painottui sähköpyörän eroihin normaaliin polkupyörään verrattaen ja eritoten kuinka raskasta tai helppoa sähköpyörällä on ajaa, niin päivittäiset työmatka-ajot, kuin maastossa möyrimiset. Olen tehnyt yhteenvedon muutamasta ajosta sähköpyörällä ja perinteisellä pyörällä vertaillen.
Kerta kyseessä on maastopyörä niin pitäähän sillä maastoonkin päästä kokeilemaan.
Miltä sähkö tuntuu maastossa ja onko se ylämäissä kuin hiihtohissi? No ei todellakaan!
Kyseessä on yksi hauskimpia vekottimia mitä olen itse pitkään aikaan ajanut johtuen siitä, että ajonopeudet nousevat kovemmiksi myös meidän tasaisessa maassa. Pyörällä tulee ajettua myös mitä hölmömpiin paikkoihin, mitä ei peruspyörällä tulisi kokeiltua siitä syystä, kun se kuluttaa liikaa energiaa. Ajoimme kaverini kanssa Helsingin Keskuspuistossa noin kolmen tunnin lenkin molemmilla alla sähköpyörät.
Välillä nauroin ääneen kuinka sähköpyörällä pääsee paikkoihin, joihin ei normipyörällä ajattelisi edes ajavansa. Sen kun kammet pyörii ja suunta on oikea nousee sähköpyörä uskomattomia mäkiä ylös.
Alkulenkillä tunsin olevani supermies ja sähkö painoi meidän lenkin alussa nätisti paloheinän rinteen ylös. Siitä oli hyvä ottaa alkulämmöt pyöräilylle, kun suuntasimme mäkeä alas. Emme kuitenkaan tulleet "hissipyöräilemään" ja suuntasimme pyörämme nokat syvemmälle paloheinän metsikkoa ja tavoitteena oli painaa silvolan tekojärven kautta ylästöön pörräämään.
Mukavaksi homman teki jonkinlainen pohjanopeus mitä ei tarvinnut hampaat irvessä tikata ja jopa tasamaalla ajaminen oli erittäin nautinnollista. Normaalisti juurakkohelvetti syö niin paljon pohjanopeutta, että perusajo on melko hidasta keskuspuistossa tasaisilla pätkillä.
Huomattava ero sähköpyörällä ajaessa on, että sähköpyörällä yläkroppan lihaksia joutuu käyttämään enemmän polkupyörän painon takia ja niinkuin kirjoitin alkuun meno tuntui, kun supermieheltä joka tosin alkoi pikkuhiljaa siirtymään "tässähän joutuu tekemään töitä" -tuntemukseen. Sähköpyörällä ajaessa siis voimaa on annettu vain jaloille, mutta koko loppukeho tekee siis enemmän työtä. Ajotyyliä joutui himan hiomaan sähköpyörällä, sillä sähköpolkupyörien moottirityypistä riippuen tarvitsee kone suurempaa kadenssia antaakseen täyden avustuksen. Jos kadenssi tippuu liiakseen oletkin yht'äkkiä moottorin avustuksen ulkopuolella ja silloin kysytään jaloilta tehoa. Tämä vaatii hieman harjoittelua vaihteiston käytön kannalta, sillä alkuun tuntuu vetoa riittävän vaikka kuuhun, mutta kun vauhti hidastuu juuri tarpeeksi ja ei ole ennakoinut vaihteen vaihtamista saakin tuoda omat jalat mukaan ja reippaasti.
Yhdistettynä yläkropan suurempaan työmäärään ja hetkellisiin tehopiikkeihin mitä jaloilta pyydetään sainkin sähköpyörällä huippusykkeeni korkeammaksi, kuin mitä normaalilla pyörällä ajaessa. Koska ajo on hyvin erityylistä verrattaen normaalilla pyörällä ajaessa ei pyöräily sähköpyörällä kuitenkaan tuntunut ylivoimaisen raskaalta vaan hauskuus hävitti vahvasti fyysisen rasituksen pois mielestä. Tässä piileekin yksi syy, miksi sähköpyörällä myös helposti nostaa kunnon nopeampaa, sillä hauskuuskerroin tuo mielekkyyttä ajamiseen ja sitähän tekee hauskoja asioita mielellään. Vastaavia lenkkejä peruspyörällä ajaessani ei keskinopeus ole ollut yhtä kova ja taukoja on pidetty enemmän. Eli sähköpyörällä tulee ajettua enemmän, kovempaa ja voimakkaammin!
Tämä on minun käsitykseni sähköpyöräilystä ja esimerkki mitä sähköpyöräily tuo jo kohtalaisen hyvässä kunnossa olevalle kuljettajalle. Usein sähköpyöriä mielletään valitettavasti vanhusten ja huonokuntoisten tai vammautuneiden kulkupeleiksi. Tässä ei voisi olla enempää väärässä! Sähköpyörät toki tuovat huonokuntoisille tai esimerkiksi polvivammaisille henkilöille pyöräilyn liikkumis- ja urheilumuotona takaisin oivallisena muotona. Siltikin uskallan väittää, että sähköpyörää kannattaa koittaa jokaisen pyöräilystä kiinnostuneen henkilön ja vasta sen jälkeen tehdä johtopäätöksiä.
Työmatkalla sähköpyörä toi minulle tasaisuutta ja jaksamista myös erittäin tuulisten päivien läpi polkiessa eikä sääolosuhteiden vaihtelut ketuttanut niin paljon. Olenkin tämän testijakson päätteeksi hommannut itselleni Cuben Hybrid Reaction jäykkäperäisen sähköpyörän työajoon.
Maastossa sähköpyörä tuo hauskuuden ja jaksamisen uudelle tasolle. Myös ylävartalo on kovemmassa väännissä. Varsinkin krossipyöriä ajaneet ymmärtävät heti sähköpolkupyörän idean. Sähköpyörä on kuitenkin polkupyörä eikä vastaa moottoripyörää joten, jos polkupyörää osaa ajaa osaa myös varmasti sähköpyörällä ajaa.
Muistakaa pitää silmät avoinna jokaista polkupyörätyyppiä kohden ja meiltäkin löytyy sähköpolkupyöriä koeajolle!
Video maastolenkiltä